SSTL 75 - Mustan kirjan tarinoita - Sähkötukkualan historia -tiivistelmä

Suomen sähkötukkualan synty

Suomi on usein kulkenut eurooppalaisen sähköistyksen eturivissä. Sähkön historian alkuvaihe ajoittuu jo vuodenvaihteeseen 1877-78, jolloin Suomessa tehtiin ensimmäiset sähkövalokokeilut. Ensimmäinen pysyvä sähkövaloa tuottava sähkölaitos, joka oli myös yksi Euroopan ensimmäisistä, asennettiin keväällä 1882 Tampereelle Finlaysonin tehtaaseen. Vuoden sisällä sähkövalo syttyi Porissa, Jyväskylässä ja Oulussa. Helsinki sai ensimmäisen sähkölaitoksen vuonna 1884, samana vuonna kuin Berliini.

Suomen sähköistämisen ensimmäiset pioneerit rakensivat sähkölaitoksia, toimivat sähkötarvikkeiden maahantuojina ja jopa itse valmistivat sähkövalon tuottamiseen tarvittavia tarvikkeita ja kojeita. Aluksi kaikki sähkötarvikkeet tuotiin ulkomailta. Vuonna 1889 Gottfrid Strömberg perusti Helsinkiin omaa nimeään kantavan yhtiön, josta tuli suomalaisen sähköteollisuuden tukijalka lähes sadan vuoden ajaksi.

Vuosisadan vaihteessa maahan rakennettiin pieniä vesivoimaloita ja muita sähkölaitoksia, jotka toivat sähkövoiman teollisuuslaitoksiin ja valon kaupunkien asuntoihin.

Ensimmäinen maailmansota ja sisällissota hidastivat Suomen sähköistymisen vauhtia, mutta sodan jälkeen Suomeen perustettiin lukuisia sähköalan yrityksiä, ja vanhat rakensivat uusia tehtaita, kuten Suomen Kaapelitehdas (myöhempi Nokian Kaapeli, yksi nykyisen Nokia-konserni edeltäjistä). Myös vanhat saksalaiset yhtiöt palasivat Suomen markkinoille, samoin perustettiin joukko uusia yrityksiä, kuten saksalaiset Osram, hollantilainen Philips ja ruotsalainen L. M. Ericsson.

1920-luvun suuri kansallinen voimanponnistus oli Imatran voimalaitoksen rakentaminen ja sieltä Turkuun vedetyn voimalinjan pystyttäminen. Suomeen syntyi myös runsaasti sähköasennusta tekeviä sähköliikkeitä, joita palvelemaan perustettiin useita sähkötarviketukkuja. Tukkukaupan ohella nämä toimivat yleensä joko sähkötarvikkeiden valmistajina, maahantuojina, sähköurakoitsijoina, tai harjoittivat näitä kaikkia. Myös suuret ulkomaiset yhtiöt olivat merkittäviä tukkuja.

Sähkötukkuina toimineet yritykset perustivat vuonna 1925 Sähkötukkuliikkeiden Luottotietotoimiston, joka valvoi sähkötukkujen asiakkaiden maksukykyä. Suuren laman aikana vuonna 1931 alalle perustettiin oma liitto: Suomen Sähkötukkuliikkeiden Liitto r.y. (SSTL). Liiton avulla sen jäsenet pyrkivät turvaamaan ja valvomaan luotonantoa sähköliikkeille. Liiton perustamisen jälkeen ryhdyttiin etsimään yhteisiä pelisääntöjä. Esimerkiksi sähkötukkujen ja valmistajien kesken solmittiin sähkötarvikekaupan osto- ja myyntisopimuksia.

Sota ja säännöstely

Toinen maailmansota melkein pysäytti Suomen sähköistyksen. Sähkötarvikkeista ja ulkomaan valuutasta oli pulaa ja valtiovalta aloitti niiden säännöstelyn. SSTL valmisti kansanhuoltoministeriön pyynnöstä sähkötarvikkeiden yhtenäisen hinnaston, joka otettiin käyttöön 1.2.1941 ja joka julkaistiin myös asetuskokoelmassa 18.6.1941. Tästä alkoi SSTL:n hoitama sähkötarvikekaupan yhtenäishinnoittelu, joka jatkui aina 1990-luvun alkuun. SSTL:n hinta- ja tuoteluettelo tunnettiin nimellä ”Musta kirja”.

Sodan päättyminen 1944 ei lopettanut säännöstelyä ja sähkötarvikepulaa. Saksalaisessa omistuksessa olleet yhtiöt päätyivät Neuvostoliiton omistukseen, kunnes ne palasivat 1950-luvun puolivälissä eri tavoin saksalaiseen omistukseen tai siirtyivät suomalaiseen omistukseen. Sodan aikana ja varsinkin sen jälkeen syntyi useita sähkötarvikkeita valmistavia yrityksiä ja tuotantolaitoksia. Valtiovalta ryhtyi tukemaan näiden ja vanhojen valmistajien myyntiä tuontilisenssein ja luomalla kotimaiset sähköstandardit. Uusia sähkötukkuja, kuten Sähköliikkeiden Oy (SLO), perustettiin ja monet vanhat maahantuojat aloittivat sähkötukkutoiminnot päästäkseen SSTL:n jäseniksi ja saadakseen paremmat tukkualennukset.

Sodan katkaisema sähköistys pääsi 1950-luvulla uudelleen vauhtiin. Pohjois-Suomen jokiin rakennettiin voimalaitoksia, uusia voimalinjoja pystytettiin ja teollisuus kasvoi. Samalla sähköistys levisi Pohjois- ja Itä-Suomen maaseuduille. Sähkötarvikkeilla oli suuri kysyntä.

SSTL:n rooli sähkötukkukaupan määrittelijänä korostui 1950-luvulla. Liitossa oli vahva sisäpiiri, joka sai parhaat alennusprosentit valmistajien kanssa tehdyissä sopimuksissa. Se halusi pitää kiinni myös yhtenäishinnoittelusta, koska tällä tavalla liiton jäsenet pystyivät säätelemään alaa ja estämään ”epäterveen kilpailun”. Kun vuonna 1958 astui voimaan uusi kartellilaki, SSTL antoi kartellivirastolle selvityksen liiton piirissä voimassa olevien osto- ja myyntisopimusten kilpailua rajoittavista määräyksistä. Samalla liitto rekisteröityi julkiseksi kartelliksi. Liitto ryhtyi sakottamaan jäseniään, jos nämä rikkoivat voimassa olevia sopimuksia.

Kilpailu koettelee kartellia

Sähkötukkukaupan kilpailu kiristyi 1960-luvun alussa. Koventunut kilpailu toi säröjä alan sisäiseen sääntelyyn, koska jäsenet rikkoivat yhä useammin yhteisiä sopimuksia. SSTL:n ote jäsenistään heikkeni. Samalla sähkötarvikkeiden halpatuonti Itä-Euroopasta kasvoi, minkä seurauksena hinnat laskivat ja sähkötukkukauppa muuttui monille yrityksille kannattamattomaksi.

Kilpailutilanteen muutos oli kova myös siitä syystä, että eräät sähkötukut aloittivat säännölliset reittikuljetukset ja perustivat eri puolille Suomea aluevarastoja. Alalle oli tullut myös uusia paikallisia toimijoita, kun eräät sähköurakoitsijat olivat aloittaneet sähkötukkutoiminnot.

Tietokoneita alettiin ottaa käyttöön sähkötukkualalla 1960-luvulla. SSTL ryhtyi kehittämään uutta niille soveltuvaa sähkönumerointia. Uusi numerointi otettiin käyttöön vuonna 1972, ja kaikki Suomen sähkötukku- ja sähköteolliset yritykset ottivat sen käyttöönsä. SSTL perusti numeropankin. Jokaiselle uudelle kotimaiselle sähköasennustarvikkeelle piti hakea SSTL:sta sähkönumero. SSTL ylläpitää edelleen sähkönumerorekisteriä.

Sähkötukkualan murros

Sähkötukkualan ensimmäiset yritysjärjestelyt alkoivat öljykriisiä seuranneen talouslaman yhteydessä 1970-luvun puolenvälin jälkeen. Todella suuri murros alkoi kuitenkin vasta 1980-luvulla, jolloin alan tärkeäksi kilpailuvaltiksi tuli hinta. Sähkötukkualan katteet laskivat rajusti. . Kun vuonna 1985 oli lyhyt rakennusalan taantuma ja seuraavana vuonna sähköasentajien pitkä lakko, oli sähkötukkualalla edessä suuri rakennemuutos, jossa pienet ja paikalliset sähkötukut päätyivät suurten tukkujen omistukseen.

Tärkein yrityskauppa tapahtui vuonna 1986, kun Suomen suurin sähkötukku Sähköliikkeiden Oy päätyi Nokian omistukseen. Myös sähköteollisuudessa tapahtui järjestelyjä, kun Strömberg siirtyi Asean omistukseen vuonna 1986. Vuotta myöhemmin Asea fuusioitui sveitsiläisen BBC:n kanssa, ja syntyi ABB. 1980-luvulla Suomeen perustettiin runsaasti myös sähkötarvikealan maahantuontiyhtiöitä ja tytäryhtiöitä. Liiton jäsenmäärä kasvoi nopeasti noin kahdestakymmenestä yli neljänkymmenen, kun vuodesta 1986 lähtien SSTL:n jäsenkriteerejä lievennettiin. Nykyisin liitossa on yli viisikymmentä jäsentä.

Vuonna 1988 Suomen kilpailuvirasto lähestyi liittoa, koska ”Musta kirja” oli viraston mielestä kartelli. SSTL päättikin vuonna 1990 luopua yhtenäishinnoittelusta, ja muuttaa ”Mustan kirjan” tuoteluetteloksi vuodesta 1992 lähtien.

Kun Suomi oli samaan aikaan lamassa, oli sähkötukuilla edessään suuri remontti toimintojensa muuttamisessa. Laman vuoksi henkilöstöä ja varastoja vähennettiin, toimintoja virtaviivaistettiin ja kilpailijoita ostettiin. Laman jälkeen Suomessa oli enää kolme suurta sähkötukkua: ABB Asea Skandia, Onninen ja SLO (entinen Sähköliikkeiden Oy). Tämän lisäksi oli joukko pieniä erikoistukkuja ja pari alueellista tukkua.

Laman aikana suomalaiset yhtiöt lähtivät etsimään uusia markkinoita ja laajensivat toimintaansa mm. juuri itsenäistyneissä Baltian maissa ja Venäjällä Pietarissa. Myös teollisuus, kuten Nokian Kaapeli, Ensto ja Ahlström Sähkötarvike osallistuivat laajentumiseen uusille markkinoille. Tukeakseen jäsentensä kansainvälistymisponnistuksia SSTL toimitti vuonna 1994 Mustasta kirjasta lähialueversion englanniksi ja venäjäksi. Myöhemmin ”Musta kirja” julkaistiin viroksi, latviaksi ja liettuaksi.

Globaaleilla markkinoilla

Kansainvälistyminen kiihtyi, kun eurooppalaiset sähkötukkualan suuryritykset laajentuivat Suomeen. Nokia myi SLO:n hollantilaiselle Otralle vuonna 1993. ABB myi pohjoismaiset sähkötukkutoimintansa hollantilaiselle Hagemeyerille vuonna 1997, minkä seurauksena ABB Asea Skandian nimi muutettiin Elektroskandiaksi. Vuonna 2000 tanskalainen Nordisk Solar osti Viikinkikaapelin.

Myös valmistajien puolella suomalaiset yritykset päätyivät ulkomaiseen omistukseen. Vuonna 1996 Nokia myi kaapelikonevalmistuksen Sveitsiin ja vuotta myöhemmin kaapelinvalmistuksen Hollantiin. Ahlström Sähkötarvike oli puolestaan perustanut tanskalaisen NKT Holdingin kanssa Lexel-konsernin vuonna 1995, joka päätyi ranskalaisen Schneider Electricin omistukseen vuonna 1999. Sähkötukkujen ja valmistajien kansainvälistyminen on jatkunut kovana niin Itämeren alueella kuin globaalisti. Suomalainen sähköteollisuus on tehnyt kymmenessä vuodessa ison loikan Suomen suojelluilta markkinoilta globaaleille markkinoille.

Sähkötukkualalla panostettiin myös toimintatapojen kehittämiseen, varsinkin tietotekniikkaan. Suomessa otettiin 1990-luvun kuluessa laajalti käyttöön Electrical Data Interchange (EDI)-kauppa tukkujen ja valmistajien välillä. Myös EDI- ja internet-pohjainen kaupankäynti tukkujen asiakkaiden kanssa on lisääntynyt voimakkaasti 2000-luvun puolella.

SSTL on 1990- ja 2000-luvuilla muuttunut asiantuntijaorganisaatioksi, jonka tärkeimpiä tehtäviä ovat useiden tilastojen tuottaminen, sähkönumerorekisterin ylläpitäminen ja Sähkönumerot.fi –verkkopalvelun kehittäminen sekä tuoteluetteloksi muuttuneen ”Mustan kirjan” julkaiseminen. Tämän lisäksi SSTL tekee yhteistyötä eri viranomaisten ja järjestöjen kanssa, teettää kehityshankkeita sekä on mukana alan tunnetuksi tekemisessä viestinnän, messujen ja koulutuksen muodossa. SSTL tarjoaa myös mainion kentän sähkötukuille ja valmistajille keskustella alan näkemyksistä ja haasteista.

Lisätiedot:
Tarja Hailikari, toimitusjohtaja, Suomen Sähkötukkuliikkeiden Liitto ry (SSTL).
Puh. (09) 6963 722 tai 040 7358673.