Ympäristöministeriö asetti loppukesästä lausuttavaksi luonnoksen ilmastotoimien sosiaalisen tuen Suomen-suunnitelmaksi. Lausuntoaikaa on 26.8.2026 saakka. Sähköteknisen kaupan liitto kommentoi suunnitelmaa seuraavasti:
Sosiaalista ilmastorahastoa koskevassa asetuksessa korostetaan, että keskipitkällä ja pitkällä aikavälillä rahaston toimenpiteillä voidaan vähentää energiaköyhyyttä ja liikenneköyhyyttä, vähentää rakennuksista ja tieliikenteestä aiheutuvia kustannuksia ja tarjota tarvittaessa uusia mahdollisuuksia laadukkaiden työpaikkojen luomiseen ja kestäviin investointeihin, jotka ovat täysin linjassa Euroopan vihreän kehityksen ohjelman tavoitteiden kanssa.
Rahasto on siten mitä suurimmassa määrin investointi vihreän talouden kasvuedellytyksiin.
Asetus listaa ne tukikelpoiset toimenpiteet ja investoinnit, jotka voi sisällyttää ilmastotoimien sosiaalisen tuen suunnitelmiin.
Asetuksen toimenpideluettelossa rakennussektorilla on erittäin vahva painotus sähköistämisen edistämiseen. Rakennusten lämmityksen ja jäähdytyksen sekä ruoanlaiton hiilidioksidipäästöjen vähentäminen onnistuu siirtymällä fossiilisista polttoaineista sähköön. Energiansäästöä ja päästöttömyyttä voidaan edistää myös uusiutuvan energian tuotannolla ja varastoinnilla sekä älykkäillä sähkönkäytön ohjausjärjestelmillä. Aurinkopaneelit, kiinteistöjen akkusähkövarastot, tavanomaiset ohjauslaitteet ja LED-valaisimet ovat kaikki varteenotettavia teknisiä ratkaisuja, joilla edistetään ilmastorahaston tavoitteita ja alennetaan todellisia, rahassa mitattavia energiakustannuksia.
Liikenteen alalla toimenpiteet kohdistuvat sekä ajoneuvoihin että niille välttämättömään infrastruktuuriin. Avainasemassa ovat päästöttömät ajoneuvot. Käytännössä se merkitsee täyssähköisiä ajoneuvoja, jotka ainoana teknologiana hyödyntävät uusiutuvan päästöttömän sähköenergian ylivoimaisella hyötysuhteella. Asetus sisällyttää toimenpidelistalleen myös päästöttömälle liikenteelle välttämättömän julkisen ja yksityisen infrastruktuurin. Järkevä kansallinen suunnitelma yhdistääkin sekä ajoneuvot että niille soveltuvan infrastruktuurin.
STK ry esittää huomioita ja tarkennusehdotuksia Suomen sosiaalisen ilmastotuen suunnitelmaan. Tarkennustemme tavoitteena on maksimoida Suomelle allokoidun EU-rahoituksen käyttö maamme ilmastotaloutta edistäviin kohteisiin ja vieläpä tavoilla, jotka vähentävät hallinnollista taakkaa tukien myöntämisessä.
Tuomme perspektiiviä ehdotuksiimme esittelemällä muutamien muiden EU-jäsenvaltioiden sosiaalisen ilmastorahaston suunnitelmia. Osa näistä on jo Euroopan komission puoltamia, ja siten hyödynnettävissä Suomen suunnitelman laadinnassa.
Energiaköyhyyden määritelmä on liian laaja ja epäolennainen
Suunnitelmaluonnoksen määritelmä energiaköyhyydelle haavoittuvasta henkilöstä vaatii tarkennuksen. Energiaköyhyyskriteereistä tulee poistaa maininnat vuokra-asukkuudesta, alueen asukkaiden tulotasosta ja asuntojen hintatasosta. Näillä tekijöillä ei ole suoraa yhteyttä ihmisten energiaköyhyyteen eikä ETS2:n vaikutuksiin.
Sen sijaan energiaköyhyys ilmenee suoraan siinä, että ihmisen tulot ovat liian pienet kattamaan runsaasti energiaa kuluttavien lämmitysmuotojen tai fossiilisiin polttoaineisiin perustuvan lämmityksen kustannukset.
Liikenneköyhyyden määritelmä vastaa tarkoitustaan
Liikenneköyhyydelle haavoittuva on pienituloinen henkilö, joka asuu joukkoliikenteen puutosalueella tai alueella, jossa saavutettavuus joukkoliikenteellä on erittäin heikko tai huono, tai joka on muusta syystä arjessaan riippuvainen oman auton käytöstä.
Haavoittuvien mikroyritysten määritelmä on toimiva
Suomen sosiaalisessa ilmastosuunnitelmassa haavoittuviksi mikroyrityksiksi on tunnistettu mikroyritykset, joiden lämmitysenergian ja polttoaineen kulutus on suurta niiden toiminnan luonteen vuoksi. Näille yrityksille ETS2:n käyttöönoton aiheuttamat kulut olisivat moninkertaiset muihin yrityksiin verrattuna ja siirtyminen fossiilisista polttoaineista vaihtoehtoisiin olisi vaikeaa korkeiden investointikustannusten ja/tai teknologisten rajoitteiden vuoksi. ETS 2:n vuoksi haavoittuvin mahdollinen mikroyritys olisi fossiilista polttoainetta rakennuksen lämmityksen käyttävä ja fossiilista polttoainetta liikennöintiin käyttävä logistiikkayritys.
Määritelmillä on merkitystä: Suomen ei kannata rajata tukeen oikeutettujen henkilöiden joukkoa niin pieneksi, että se rajaisi tarpeettomasti mahdollisuutta hyödyntää meille kohdistettuja EU-varoja.
Toimenpiteet rakennussektorilla
Kannatamme suunnitelmassa esitettyä mallia laajasta verkostosta, jonka muodostavat energianeuvonnan julkinen toimija (Motiva Oy) ja yksityiset toimijat. Ohjaamalla energianeuvonnan asiakkaita mahdollisimman asiantuntevien ja paikallisia energiatehokkuusratkaisuja tarjoavien tahojen puoleen, autetaan itse asiakkaita ja samalla alueen yrityksiä. Malli soveltuu myös rakennusten energiatehokkuusdirektiivin myötä käynnistettävän keskitetyn neuvontapalvelun käyttöön. Verkostomaisen toiminnan onnistumisen edellytyksenä on, että myös palveluja tarjoavat yritykset voivat toimia asiantuntijoina ja saada korvauksen neuvonnastaan.
Suunnitelma esittää energia-avustuksen rahoituksen kohdistamista toimenpiteisiin, joilla parannetaan kriteerien perusteella valittujen asuinrakennusten energiatehokkuutta ja vähennetään fossiilisten energialähteiden käyttöä rakennuskohtaisessa lämmityksessä lämmitysenergia-kustannusten alentamiseksi. Tämä vaatii tarkennuksia, jotta asukkaille tuotetaan todellisia, rahassa mitattavia tuloksia.
Energiatehokkuuden parantaminen tulee sitoa todelliseen loppuenergiankulutuksen vähenemiseen. E-luvulla mitattava energiatehokkuus johtaa harhaan, sillä E-lukuun sisältyvät energiamuodonkertoimien lukuarvot vääristävät rakennusten todellisen energiatehokkuuden. E-luku ei siten sovellu asukkaiden todellisuudessa lompakoistaan maksamien energiakustannusten arviointiin eikä vertailuun. Energiaköyhyys vähenee vasta, kun energiakulut alenevat.
Avustuksen kriteereihin on kertynyt sosiaalisen ilmastorahaston perusajatukselle vieraita ja teoreettisia kriteerejä, joiden hallinnointi syö resursseja eikä tuota hyötyä.
Avustuskriteereistä tulee poistaa asunto-osakkeen myyntihinta, rakennusten ikä sekä energialuokka. Nämä ovat kaikki toissijaisia verrattuna todellisiin kriteereihin, joita ovat asukkaan tulotaso sekä asunto-osakeyhtiön tilinpäätöksestä luettavissa olevat energiakustannukset tulotasoon nähden.
Tällä suhdeluvulla on yksiselitteisesti määritettävissä ne asuntoyhtiöt, joissa isot energiakulut syövät suuren osan asukkaiden käytettävissä olevista tuloista. Mikäli asukkaiden tulotietoja ei ole käytettävissä, voidaan arvioinnissa käyttää todellisia energiakuluja suhteessa asunto-osakeyhtiön hyötyalaan.
Keskeiset talotekniset ratkaisut puuttuvat listalta
Suunnitelma esittää listan teknisistä toimenpiteistä, jotka olisivat hyväksyttävissä avustuksen piiriin. Listassa on monia hyviä todellista energiatehokkuutta lisääviä ratkaisuja, mutta lista on vajavainen asetuksen antamiin mahdollisuuksiin nähden. Toimenpiteiden kapea rajaus suunnitelman tapaan ei palvele Suomen eikä asukkaiden etua.
Kun ohjataan sosiaalisen ilmastorahaston varoja energiatehokkuutta parantaviin investointeihin ja erityisesti laitteisiin, joilla parannetaan käytön aikaisen energiankulutuksen tarpeenmukaisuutta, vähennetään tuhlausta ja säästetään energiakuluissa. Pienemmät energiakulut auttavat joka päivä.
Avustuskelpoisiksi teknisiksi ratkaisuiksi tulee lisätä aivan perustasoiset talotekniset energiatehokkuusratkaisut, joita käyttämällä syntyy välittömiä säästöjä. Näitä ovat LED-valaisimet, valaistuksen ohjauslaitteet, älykkäät termostaatit ja ohjauslaitteet, joilla edistetään uusiutuvan energian käyttöä ja varastointia.
Ehdotamme myös, että avustuksen piiriin lisätään älysähkömittareihin liitetyn kysyntäjouston mahdollistavat laitteistot ja niiden asennuskustannukset. Hyvinkin pienillä teknisillä muutoksilla rakennuksen sähköistykseen pystytään lisäämään merkittävästi kuluttajien mahdollisuuksia suojautua kalleimmilta sähkön hinnoilta.
Aurinkosähkön asentamista ehdotamme suunnitelmassa täydennettäväksi myös aurinkosähkön varastointiin soveltuvilla akkusähkövarastoilla.
Suunnitelmassa esitettyä polttoon perustuvan lämmityksen ja suoran sähkölämmityksen korvaamista lämpöpumppuratkaisuilla tai kaukolämmöllä pidämme hyvänä lämpöpumppuratkaisujen osalta, sillä ne säästävät todellisia, rahassa mitattavia energiakustannuksia. Kaukolämpöön vaihtaminen kuulostaa hyvältä, mutta ei aina välttämättä vähennä energiaköyhyyttä.
Puhtaampaan sähköiseen liikenteeseen siirtyminen on tehokas keino vähentää päästöjä ja lisätä energiatehokkuutta. Energiaköyhyys vähenee vain sillä, että asukkailla on mahdollisuus kohtuuhintaiseen kotilataukseen. Latauslaitteet pitäisi sisällyttää avustuksen piiriin joko myöntämällä asuntoyhtiölle kiinteä summa jokaista hankittua latauspistettä kohden (700 €) tai sisällyttämällä laitehankinnat yleisen prosenttimääräisen avustuksen piiriin.
Energiatehokkuuden parantaminen työllistää laajasti rakentamisalojen mikroyrittäjiä. Sosiaalisen ilmastorahaston tuet kohdistuvat siten myös vaikeuksista kärsineen rakennusalan toimijoihin.
Valtion tukemien asunto-osakeyhtiöiden osalta tilanne lienee samankaltainen kuin muilla vastaavilla asunto-osakeyhtiöillä. Ehdotamme käytettäväksi samoja avustuskriteerejä kuin edellä esitimme asunto-osakeyhtiöille yleensä.
Toimenpiteet liikenteen alalla
Suunnitelma esittää täyssähköauton hankinnan tukemista romutuspalkkiolla. Romutuspalkkiomallin hyvä puoli on siinä, että se poistaa vanhempia polttomoottoriautoja markkinoilta ja vähentää siten päästöjä. Romutuspalkkiomalli ei kuitenkaan auta autottomia liikenneköyhiä, joilla ei ole romutettavissa olevaa yli 10 vuotta vanhaa polttomoottoriautoa. Nämä henkilöt jäävät siten vaille tukea, mikä voisi ratkaisevasti vaikeuttaa heidän työllistymistään toisella paikkakunnalla olevaan työpaikkaan, jonne ei ole sopivaa joukkoliikenneyhteyttä.
Suunnitelman ajoneuvokohtaiseksi tueksi esitetään 6000 €, ja lisäksi tuen määrä rajattaisiin 70 prosenttiin hankittavan ajoneuvon hinnasta. Suunnitelmasta ei käy ilmi, tarkoitetaanko tällä sitä, että ajoneuvon hankintahinta voisi olla korkeintaan n. 8500 € , jotta tuen saisi, vai voiko tukisumma kasvaa hankittavan ajoneuvon hinnan mukaan aina 50 000 € kattohintarajaan saakka.
Suunnitelma esittää pienituloisuuden määritelmäksi 60 prosenttia mediaanituloista, mikä tarkoittaa n. 1940 €/kk bruttotuloja ja n. 1590 €/kk nettotuloja. Pienituloisen kotitalouden talous on todennäköisesti sen verran tiukoilla, ettei ylimääräistä rahaa minkään uuden ajoneuvon hankintaan ole.
Suunnitelmaan sisältyvä mahdollisuus saada romutuspalkkio myös käytetyn täyssähköauton hankitaan tai pitkäaikaisvuokraukseen on todennäköisesti erittäin tervetullut vaihtoehto.
Koska pienituloisten rahatilanne on vaikea, tukisummaa tulee kasvattaa merkittävästi ja käyttää tulorajana 80 prosenttia mediaanituloista. Silloin on huomattavasti todennäköisempää, että Suomelle korvamerkitty raha myös käytetään sille varattuun tarkoitukseen.
Komission jo hyväksymä Ruotsin suunnitelma koostuu 18 000 SEK (n. 1650 €) kertaluontoisesta aloituslisästä ja kolmen vuoden ajan maksettavasta 120 €/kk tuesta täyssähköauton hankintaan tai pitkäaikaisvuokraukseen kolmen vuoden ajalle. Aloituslisä helpottaa erityisesti alkuvaiheen rahoituksessa, ja kuukausierä tasaa tuen vaikutusta autokauppaan.
Komission jo hyväksymässä Liettuan suunnitelmassa uuden täyssähköauton tuki on 20 000 € tai korkeintaan 90 prosenttia hankintahinnasta tai leasingmaksusummasta. Käytetyn täyssähköauton tuki on 12 000 €. Liettuan suunnitelma sisältää myös tuet latausaseman hankintaan sekä kotitalouksille että mikroyrityksille. Tuki kattaa 100 prosenttia hankinta- ja asennuskustannuksista ja on korkeintaan 1450 €. Tämä ajoneuvojen hankintatuen ja latausaseman yhdistelmä on järkevä, sillä se oikeasti mahdollistaa sähköajoneuvon kohtuuhintaisen päivittäisen käytön.
Komission jo hyväksymässä Latvian suunnitelmassa uuden täyssähköauton tuki on 15 000 € tai korkeintaan 90 prosenttia hankintahinnasta tai leasingmaksusummasta. Käytetyn täyssähköauton tuki on 13 000 €. Lisäksi tukea voidaan myöntää 2000 € kotilatauslaitteiston ja rengassarjan hankintaan.
Ehdotamme Suomen suunnitelmaan uuden täyssähköauton tueksi 10 000 € tai korkeintaan 90 prosenttia hankintahinnasta tai leasingmaksusummasta ja käytetyn täyssähköauton tueksi 8 000 €.
Suomen suunnitelmasta puuttuu kokonaan tuki latauslaitteille. Sen suhteen suunnitelmaa tulee tarkentaa. Latauslaitteiden hankintaan ja asennukseen ehdotamme tueksi 700 € kiinteää summaa.
Raskaan kaluston hankintatuki mikroyrityksille
Suunnitelmassa kohdennetaan mikroyrityksille hankintatukea uuden sähköisen raskaan kaluston ajoneuvon ostoon tai pitkäaikaisvuokraukseen. Suunnitelmaa tulee tarkentaa sisällyttämällä kevyet hyötyajoneuvot (N1-luokka, pakettiautot) hankintatuen piiriin.
Näin helpotetaan merkittävästi sellaisten mikroyritysten, jotka tarjoavat julkisille toimijoille kuljetuspalveluita, mahdollisuuksia hankkia ajoneuvoja, jotka täyttävät puhtaita ajoneuvoja koskevan lain velvoitteet. Näin yhä useammalla alan mikroyrityksellä olisi tosiasiallinen mahdollisuus osallistua kuntien, seurakuntien ja valtion kuljetuspalveluhankintoja koskeviin kilpailutuksiin.
Ehdotamme, että alueellisen joukkoliikenteen tukea ja kutsuliikenteen tukea voitaisiin myöntää ainoastaan täyssähköisille ajoneuvoille.