Pitkän tauon jälkeen pääsimme viimein suunnittelemaan matkaa Pohjois-Italiaan. Onnistuisiko matka sähköautolla kommelluksitta? Olisiko latauspisteitä riittävällä tiheydellä ja kestäisikö matka ikuisuuden? Samoihin aikoihin, kun pohdimme näitä asioita keväällä perheen kanssa, some täyttyi sähköautoja vähättelevistä kommenteista. Lappiinkaan ei kuulemma voinut lähteä kuin dieselautolla. Bensa on kallista ja sähköautoista ei ole mihinkään, niillähän voi ajaa vain 300 kilometriä putkeen.
Tutustuttiin latauspisteverkostoon ja päätettiin lähteä seikkailemaan. Kävi miten kävi.
Ajomatkaa lyhennettiin tuntuvasti ajamalla auto laivaan Helsingissä ja ulos Travemündessä, josta ajomatka varsinaisesti alkoi. Ensimmäinen osuus kulki Travemündestä St. Moritziin Sveitsiin. Se on muuten sama matka kilometreissä ja ajoajallisesti kuin Helsingistä Leville. Tämä pätkä ajettiin viiden latauksen taktiikalla. Auton lisäksi samalla latautuivat kuskit.
Lataukset Saksassa, Itävallassa ja perillä Sveitsissä onnistuivat täydellisesti ja suunnitelmiemme mukaan. Latauspaikat oli merkitty hienosti, moottoriteillä jopa 50km ennen, eikä yksikään latausasema ollut rikki. Hienointa oli latauspisteiden määrä, joillakin pysähdys”keitailla” oli jopa kahdeksan pikalatauslaitetta ja lisäksi sama määrä Teslan latureita.
Sveitsistä matka jatkui lomamme varsinaiseen määränpäähän Pohjois-Italian järvialueelle. Ajelimme muun muassa Välimeren rannikolla lähellä Genovaa. Päivämatkat olivat 200-400 kilometrin pituisia. Lomailimme Pohjois-Italiassa yli kaksi viikkoa, joten siellä latauspisteet tulivat todellakin tutuksi ja testatuksi. Latausmahdollisuuksista ei ollut pulaa. Latauspisteet sijaitsivat kätevästi kauppakeskusten lähellä ja tietysti moottoriteiden levähdyspaikoilla.
Paluumatka sujui muutaman pienemmän Saksan kaupungin kautta kohti Travemündeä sekin ongelmitta. Niinpä en voi yhtyä sen kuuluisan suomalaisen keihäänheittäjän kommenttiin.
Kertaakaan koko kuukauden kestäneen matkan aikana emme joutuneet jonottamaan pääsyä latauspisteelle, aina riitti vapaita paikkoja. Mielestäni suurimpana erona Suomeen oli se, että Keski-Euroopassa latausinfra on rakennettu jo ennen kuin tiet ovat täynnä sähköautoja, odottamaan tulevia käyttäjiä. Lisäksi infra ei ole vain kauppaketjujen varassa vaan tehty sinne missä liikutaan pidempiä matkoja eli kaikkien valtaväylien varrelle. Saksassahan on 60.000 latausasemaa. Toimijoina muun muassa energiayhtiöt ja operaattorina vaikkapa kotimainen Virta.
Latauksen hinta on suunnilleen sama, käytitpä mitä tahansa operaattoria.
Sähköisen liikenteen kehittyminen ei ainakaan jää latausmahdollisuuksista kiinni Keski-Euroopassa. Suomessa odotetaan käyttäjiä ja rakennetaan infraa jälkijättöisesti, valmis infra kuitenkin mahdollistaisi ja nopeuttaisi liikenteen sähköistymistä. Veikkaan jonkun toimijan huomiovan tämän jo lähiaikoina ja saavan etumatkan kilpailijoihin, toteutuminen vaatii riskinottokykyä eikä kvartaaliajattelua.
Tulevaisuuden autoilu on vain asennekysymys ja kyllä sinne Lappiinkin pääsee sähköautolla.
Matkafakta
Auto Volkswagen ID3.
Ajomatka 3500 km
Latauskertoja 23
Ladattu energia 498 kWh (kulutus noin 14 kWh/100 km)
Toimijoita 9 (We Charge, Ionity, EnelX, Plug’nRoll, Tesla, has-to-be, VKW, mer, EWE Go)
Jonotusaika lataukseen 0 minuuttia
Laitteiden toimivuus Jokainen laite toimi täydellisesti
Jarmo Raninen
asiantuntija, Sähköteknisen Kaupan Liitto (STK)
